Sairastelua vai tekosyitä?

Heippa hei ja mukavaa lauantaita!

Tahtojen taistelu pukemisesta on ehditty aloittaa poitsujen kanssa tälle päivää. Miksi se pukeminen on niin hankalaa? Veikkaan, että kun tämä teksti on valmis -ehkä vaatteetkin on siihen mennessä puettu. Ehkä!

Paukkupakkaset hellittivät täällä Posion suunnalla -ainakin toistaiseksi. Että olikin kylmä! Viime viikolla kotimatkalla piti ihan kuva ottaa, kun lukemat olivat niin hyytävät. Onneksi kotiin oli mukava tulla. Meillä on puilla lämmitettävä talo (toki myös sähköllä) sekä leivinuuni keittiössä. Sen lämmössä on mukava olla. Hiki tulee, eikä vain silloin kun on aika maksaa tammikuun sähkölasku. Joskus halkohomma tuntuu työläältä, mutta on se sen arvoista!



Kävin keskiviikkoaamuna terveyskeskuksessa, kun sairasteluviikon jäljiltä päässä tuntui kummallista painetta. Minulla on poskiontelontulehdus ja jouduin lääkekuurille. Tänä aamuna tuntuu siltä, kuin yksikään lääke ei olisi tehonnut yhtään. Toivottavasti tämä ei tiedä kovin pitkää sairastelua. Olen aika levotonta sorttia, ja treenaamaan olisi mukava päästä mahdollisimman pian. Toisaalta tiedän, että nyt jos koskaan pitää malttaa, ettei tämä sairastelu veny kovin pitkäksi tai pahimmassa tapauksessa äidy vakavampiin tauteihin. Hieman kyllä nyt huolestuttaa tämä tämän aamun olo, kun se on juuri samanlainen kuin lääkekuuria edeltävänä päivänä.

Sairastelun jälkeen tuntuu, että kaikki treenit pitää aloittaa aivan alusta. Voimatasot kuitenkin palautuvat aika nopeasti. Kun treeni on progressiviista, ei huolta pitäisi olla. Treenin pitäisi mennä aina eteenpäin, eikä samoilla ohjelmilla pitäisi treenata 12 viikkoa pidempään, koska kroppa tottuu. Edistyneimmillä kahdeksankin viikkoa voi riittää siihen, että uutta ärsykettä tarvitaan. Jos tuntuu, että treenit jumittaa paikallaan, buustaan treenisi oikein mielelläni taas nousujohteiseksi! Ei muutakuin viestiä milla@millafit.fi!

Oma ohjenuorani flunssan oireisiin on se, että jos keuhkoihin tai kurkkuun sattuu tai minulle nousee kuume, stoppaan treenit. Jos taas on pikkunuhaa, treenaan kyllä, mutta kuuntelen kroppaa tavallista tarkemmin. Nyt olen sairastellut reilu pari viikkoa, voi mennä pitkälle tammikuulle ennenkuin pääsen taas tositoimiin... :/

Joinain päivinä, kun treeni ei huvittaisi yhtään, voi tuntua myös siltä, että "olen tulossa kipeäksi". Tämä voi olla oikeasti myös "hitto, kun laiskottaa"-olo, hienosti naamioituneena. Silloin kannattaa miettiä omaa tavoitetta. Joskus vaan joutuu katsomaan sinne peiliin. ;) Ja tämähän pätee moniin muihinkin juttuihin, kuin vaan treenaamiseen. Missä jutuissa sun tarvitsee katella peiliin? Täällä se on isomman siivouksen aloittaminen- aina!



Nyt sinne pihalle! Lapsilla näyttäis olevan vaatteet päällä -no okei, kävin välillä vähän auttelemassa.

Kivaa viikonloppua!

Milla

Kommentit

Suositut tekstit